Ympäristöministeriö tiedotti 10.3.2017 alkavansa valmistella lakia maankäytöstä ja rakentamisesta koskevaa uudistusta. Yhtenä syynä lain muuttamisen paineisiin nähtiin myös kaavoissa tällä hetkellä oleva raskas metatieto, eli erilliset velvoitteet, jotka ovat osittain päällekkäisiä ja joita ainakin valvovat eri tahot.
Esimerkiksi kulttuuriympäristön osalta valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö (RKY) ja valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (VAM) sekä maisemanhoito-alueet sisältävä 'kulttuurimaisema' ovat eri tavalla määrittyneitä ja niillä on erilaisia tavoitteita, mutta myös hyvin paljon yhteistä. Periaatteiltaan molemmat pyrkivät säilyttävään näkökulmaan, mutta niiden syntymekanismit ja perustelut ovat hieman erilaiset. Museoviraston RKY:n ja rakennussuojelun puolella rakennuksia käsitellään rakennustaiteellisina monumentteina, joiden yksityiskohdat ovat kokonaisuuden lailla oleellisimmat. Ympäristöministeriön käsittelemän 'maiseman' puolella taas traditio nojaa ympäristönkuvaamisen tapaan käsitellä aluetta pysähtyneenä kuvana, jonka muuttaminen pilaa sommittelun. Kolmantena seikkana - eikä ollenkaan minään pienenä osajuonena - kulttuuriympäristön määrittäjänä toimivat argeologiset muinaisjäännökset (Museovirasto). Lisäksi mukaan keskusteluun pitäisi nostaa myös ekologiset vaikutukset kulttuuriseen ympäristöön, sillä ilmastonmuutoksesta ja paikallisesta lajistosta huolehtiminen on tämän hetken tärkeimpiä tehtäviämme.
Kulttuuriympäristö on nimenomaan ihmistoiminnan myötä syntynyttä ympäristöä. Se säilyy säilyttämällä. Tärkeimmän suojelutyön tekevät - tai ovat tekemättä - maanomistajat sekä muut paikallisten päätösten tekijät. Oleellisessa osassa on siten ihmisen käyttöarvo maalle. Käyttöarvot voivat olla aineellisia elinkeinojen kehittämiseen ja selviytymiseen liittyviä tai aineettomia merkityksellisyyteen ja esimerkiksi muistoihin liittyviä. Oleellista asukkaiden näkökulmasta näyttää olevan kulttuuriympäristöjen säilyttämisen näkökulmasta sopeutumiskyky ja "mahdollistamisen mahdolistaminen": se, että maisemaa saa (kestävästi) muuttaa, jos on pakko.
