Missä kulttuuriympäristö on? - Ajatuksia kulttuuriympäristöstä paikkana

Kulttuuriympäristö on määritelty ja rajattu merkityksellinen paikka, joka sijaitsee aina jossain maantieteellisessä sijainnissa. Se voidaan osoittaa kartalla ja usein sitä on totuttu kuvaamaan nimenomaan karttamuotoisena esityksenä. Esim. alkuperäiskansojen kulttuuria ja käyttötietoa (tenure mapping) on jo 1960-luvulta etnografiassa, maantieteessä sekä kulttuurientutkimuksessa pyritty sijoittamaan kartalle kulttuurikartoituksen menetelmin.

Kulttuuri laajasti elämäntapana ja syvällisenä paikan ymmärryksenä (luontosuhde, käyttötieto, opitut normit, muistot, kokemukset) on kuitenkin hankalasti sovitettavissa tiettyyn maantieteelliseen sijaintiin, sillä se voi olla useassa sijainnissa yhtä aikaa ja toisaalta se on joka puolella. Kuitenkin se liittyy nimenomaan juuri siihen paikkaan. Mikä on kulttuurin ja paikallisten merkitysten suhde ympäristöön? Onko kulttuuri riippuvainen ympäritöstöstä vai voiko sen siirtää muualle, johonkin toiseen ympäristöön? Voiko kulttuuria kompensoida muualla, jos sitä jostain suunnasta uhataan siinä paikassa, johon se kuuluu?

Kulttuuriympäristöä sen ympäristöön sitoutuvan määrittelyn ohella pitäisi käsitellä myös sen kulttuurisen sisällön, koodiston ja merkitysten kautta. Kulttuuriympäristö ei ole vain pelkästään ympäristö, jopa tärkeämpää olisi muistaa, että se on nimenomaan tiettyjä merkityksiä sisältävä kokonaisuus. Ei siis riitä, että ympäristöä hoidetaan mm. peltoja avaamalla ja pyrkimällä säilyttämään rakennusten ominaispiirteitä. Vaikka ne ovat oleellisessa osassa ympäristöstä luettavien muistojen ja merkitysten välittämisessä, on olemassa myös aineettomia merkityksiä, joita ilman kulttuuriympäristöä ei voi olla olemassa. Aineettomat merkitykset eivät ole ympäristöstä yhtä läpinäkyvästi luettavissa, mutta ilman niitä ei voi olla kulttuuriympäristöä. Ilman aineettomia merkityksiä vanha miljöö ei ole kulttuuriympäristöä. Muutamanlaisia yhteisyyksiä kulttuuriympäristön nykyisestä tulkinnasta: ihmisen toiminta on pitkältä ajalta näkyvissä ja tunnistettavissa, ympäristöllä on yhteisön elämäntavan tulkinta, ympäristöstä löytyy linkkejä menneisyyteen esim. muistettavat historialliset tapahtumat tai muutoskohdat. Oleellista merkityksille on se, että ne todella ovat tapahtuneet käsillä olevassa paikassa, niillä on linkki paikan menneisyyteen. Merkityksiä ei siis voi siirtää paikasta toiseen, tai ne lakkaavat välittämästä näitä merkityksiä.

Paikan käsitteellä tässä tarkoitetaan siis nimenomaan ympäristöä tai sijaintia, jolla on merkityksiä. Ympäristö käsitteenä ei automaattisesti ole merkityksellinen paikka. Ympäristöä on perintesesti totuttu tarkastelemaan ilman ihmistä, esimerkiksi luonnonympäristönä, jota ihminen vain tarkkailee ja jossa hän ei ole osallisena. Ilman kulttuurin tuottamia ja ylläpitämiä merkityksiä ei ole kulttuuriympäristöä. Ja ilman ihmisiä, yhteisöjen elmäntapaa ja historiallisia tapahtumia ja muistoja ei ole kulttuuria. Merkitykset ja paikkojen kokeminen liittyvät kiinteämmin ihmisten ja yhteisöiden hyvinvointiin, kuin mitä olemme tähän asti suostuneet myöntämään. Resurssiperusteinen tapa määritellä hyvinvointia lähes sivuuttaa ihmisen holistisen, kokonaisvaltaisen kokemuksen merkityksellisestä paikasta.

Pitäisikö sittenkin siis puhua kulttuuripaikoista, jolloin niiden sisältämät merkitykset olisivat läpinäkyvämmin läsnä? Toinen tapa hahmottaa kulttuuriympäristö voisi olla merkitysympäristö. Samoin kuin englanniksi määreen asu vaikuttaa siihen, millainen tulkinta sanasta muodostuu: the place sisältää erilaisen tavan lukea paikkaa kuin a place.