Olen käyttänyt hankkeen suunnittelussa paljon aikaa kysymykseen, mikä on oikea järjestys, jotta kartoituksen tuottamasta tiedosta saadaan mahdollisimman luotettavaa, tosiasiallista, nimenomaan kyseistä paikkaa ja sen yhteisö(j)ä kuvaavaa tietoa. Oleellisinta tiedon luotettavuudessa ja tutkijan tulkinnan minimoimisessa on, että tieto tulisi mahdollisimman hyvin paikallisilta ihmisiltä ja mahdollisimman suoraan. Tämän oivalluksen myötä tuntuisi ensisijaisen tärkeätä, että kartoitus ei nojaisi paikkatietokyselyyn, vaan kyselymuotoinen tapa kerätä tietoa toimisi ikäänkuin syvemmän tiedon laajentajana sen jälkeen, kun 'oletus tiedosta' olisi jo olemassa esimerkiksi asukastyöpajan kautta saatuna. Mutta kuinka valita oikea työpajayleisö, sillä tuntuu, että juuri sillä on nyt valta siihen, millaista tietoa paikasta saadaan. Kyselyn tekijä (paikallisen työpajan yleisö tai tutkija) siis muodostaa vastaukset sillä menetelmällä, mitä paikasta kysytään. Kuinka siis valita lähtökohtaisesti oikea yleisö vastaamaan, sillä kysyjän esittämät kysymykset vaikuttavat vastausten laatuun merkittävästi?
Lisäksi, kuinka edes muodostetaan esim Huvilanjuovan asukkaista työpajan yleisö? Ainoa idea, joka minulla on, on ensin kerätä ne luovien alojen ihmiset alueelta, jotka voisivat kertoa luovasta näkökulmasta eli merkitysten ja pehmeiden arvojen kautta alueesta. Tätä tietoa sitten voitaisiin testata asukkailla paikkatiedon kautta. Ehkä se olisi hyvä idea ratkaista tämä paradoksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti