Se on jo
varsin hyvin tiedossani, että tutkimusongelman tai aiheen
esitteleminen muille (yleisölle) on hyvin hyödyllistä. Siinä
tulee jäsennettyä ongelmaa aivan eri tavalla loogiseksi
kokonaisuudeksi, kuin pelkästään sillä, että sitä pyöritelee
päässään abstraktina pyörremyrskynä. Kun tutkimusongelmaa
tarvitsee jakaa yleisölle (eli esimerkiksi hankkeen osallisille,
asukkaille, maanomistajille jne) akateeminen teoria täytyy ikäänkuin
pystyä suodattamaan ainakin osittain pois. On tutkimuskohteen
aliarvioimista olettaa, ettei heillä ole kiinnostusta käsitteiden
määrittelyyn tai tutkimuksen metodologisiin ratkaisuihin, mutta
yhtä kaikki: kun tutkimusta esittelee, on luotava johdonmukainen
tarina, joka tuotetaan tietylle yleisölle. Tässä nimeomaisessa
tapauksessa on myös pyrittävä antamaan perusteita sille, miksi
hankkeeseen kannattaa osallistua ja mitä hyötyä osallistujat siitä
saavat.
Järjestämällä
maisemantutkimuksen kurssin keväällä 2018 joudun käymään läpi
omia tekstejäni ja ajatuksiani, jotta voin välittää niitä
muille. Joudun perustelemaan ajatuksiani aivan eri tavalla, kuin jos
kyseessä olisi tällainen helppo blogikirjoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti