Olen jo aiemmassa
postauksessani (16.11.2017) problematisoinut kulttuuriympäristön käsitettä, siinä
yhteydessä lähinnä sen fyysiseen ympäristöön paikantuvan alueen kautta. Tämä
aiheuttaa käsitteen populaarissa käytössä hankaluuksia, kun asukkaat mieltävät
käsitteen usein ainoastaan näkyväksi fyysiseksi hahmoksi, ilman käsitteen
mukanaan kantavaa ajatusta siihen liittyvästä aineettomasta osasisällöstä;
arvoista, paikallisista käytännöistä ja sovelluksista.
Kulttuuriympäristö
-käsite Ympäristö ja Museohallinnossa käytettynä viittaa sekä konkreettisesti
rakennettuun ympäristöön että maankäytön ja rakentamisen historiaan ja tapaan,
jolla se on syntynyt. Alue tai rajaus ei siis ole ainoastaan taustamaisemana
näkyvää ympäristöä, vaan merkityksiä ja arvoja kantava ympäristö, joka
vaikuttaa myös muihin (ihmisiin, yhteisöihin, kansalaisiin, kuntalaisiin,
yhteisöihin, elinkeinoihin…) kuin vain ainoastaan sen virallisesti kirjattuihin
omistajiin, asukkaisiin tai käyttäjiin. Tämä lisäarvo kulttuuriympäristölle
koostuu nimenomaan sen hyvinvointivaikutuksista yksilöille ja yhteisöille,
kuntalaisille ja kunnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti